Kurssin pitäjä "haki" meille henkioppaat. MInun oppaallani oli kuulemma valkea pieni kukka kädessä jonka hän halusi antaa minulle ja minulle tuli vahva tunne, että hän olisi minun pihani nurmikolla missä aamulla lähtiessäni näin pienen valkoisen kukan. Kun pyysin myöhemmin neuvoa oppaalta viesti oli yksiselitteinen "meditoi".

Mielenkiintoista taidan olla tietoisen matkani alussa... mihin se sitten johtaakaan

Pelätään elämän muutosta, pelätään jäädä yksin, pelätään mitä naapurit, ystävät ja tuttavat sanoo ja ajattelee, ei uskalleta tehdä itse omaa itseä koskevia päätöksiä vaan odotetaan toisen hyväksyntää- en sano etteikö asioista pidä keskustella, mutta jos mielipitetä on tasan 2 ja täysin eriävää niin mitä siiten? kuka ottaa vastuun???? Pelätään mitä lapset sanoo, pelätään että menetetään lapset. Mikä pahin syy pelätään että toinen tekee jotain itselleen jos tulee jätetyksi. Voiko tuollaisilla taustoilla kukaan voida hyvin? Voiko tuollaisissa suhteissa olla rakkautta vai onko se vain ihmissuhde riippuvuutta?

Pidemälle mietittynä kun eletään parisuhteessa jossa voidaan huonosti niin kuka siitä ottaa vastuun? Yleensä tietysti syytetään toista osapuolta huomaamatta että ollaan tilanteessa lopultakin täysin vapaaehtoisesti ainoastaan pelon sitomana. Siinä vaiheessa kun alkaa odottaa puolison muuttuvan joksikin muuksi mitä hän on taitaa alkaa lähtölaskenta. joko ollaan lähtökohtaisesti  liian erilaisia tai on kasvettu pitkän suhteen aikana eri suuntiin.

Eikö parisuhde pitäsisi olla suhde jossa arvostetaan ja kunnioitetaan toista ja ollaan tasa-vertaisia kumppaneita täydennetään toista ja tuetaan. Ei suhde jossa vuodesta toiseen odotetaan toisen muuttuvan joksikin mitä hän ei ole. Eikö silloin viedä molemmilta osapuolilta myöskin mahdollisuus löytää itselleen se "oikea" jonka kanssa on oikeasti hyvä elää ja olla?

Rakkaus ja ihmissuhde riippuvuus ....... Mikä on rakkautta ja mikä on riippuvuutta..... siinäpä pähkinä purtavaksi...... Nuo kaksi asiaa taitavat ihmisen mielessä valitettavasti sekaantua aika usein.....

http://www.youtube.com/watch?v=R8OOWcsFj0U

Löysin tämän Melissa Etheridgen kappaleen ja totesin sen hyvinkin sopivan tämän kirjoituksen jatkeeksi

http://www.youtube.com/watch?v=nOQJlWBU42Q

Oppilas: Tuntuu siltä että käsitykset oikeasta ja väärästä voivat olla haitaksi

Joko: Taatusti! Koska ne ovat ajatuksia ja päässäni olevat ajatukset siitä mikä on oiken ja väärin, ovat yleensä tunteisiin perustuvia henkilökohtaisia näkemyksiäni ja estävät minua näkemästä itseäni ja toisia selvästi.

Joko: Parannuskeino? ei ole mitään parannuskeinoa, mutta sillä hetkellä kun otat elämän vastaan ja tulet yhdeksi sen kanssa, tajuat mitä se on, tiedät mitä tapahtuu. Silloin tuo tuuman kymmenys on poissa, ymmärrättekö? Koska ongelmaa ei ole. On vain minä itse. Eikä se silloin ole pelottavaa. Kun harjoitamme zazeniä kärsivällisesti tajuamme yleensä yhä paremmin, mitä tehdä. Se ei ole enää niin suuri arvoitus. Tiedämme, milloin meidän pitää muuttaa asioita ja milloin olla muuttamatta. Kuten sanonta kuuluu: saamme tyyneyttä hyväksyä asiat joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

"Minä rakastan mahdollisuutta katsoa elämääni taaksepäin

ja huomata,

että olen muuttunut.

Minua ei ole tuomittu

loputtomiin toistamaan itseäni.

Nykyisyyteni

on kasvanut menneisyydestäni.

Minä näen kirkkaasti

kuinka jokaisena hetkenäni

olen kietoutunut kehitykseen.

Avautuessani

olen osa maailman avautumista.

Elämäni on kuin spiraali,

joka kohoaa korkeuksiin,

ja siellä, missä se saavuttaa lakipisteensä

minä astun uuteen elämään."

-Ulrich Schaffer/Rakastan... ja maailma avautuu

Tämä kylä keikka teki taas päivästä normia mukavamman. Vaihdettiin ajatuksia ja nauraa räkätettiin hulluille ideoille, joita poikii sinänsä vakavista ja vähemmän vakavista asioista.

Ystäväni näytti exänsä tekemän videon heidän yhteisestä "erakkoelämästä" miten se alko mitä siitä seuras ja mihin se päätty ja siitä se sitte lähti menneiden kertaus.Ystäväni lähinnä tilitti videon herättämien muistojen valossa tuntojaan.

Alettiin miettiin että miksi ihmisen päässä ei vois olla sitä luukkua mistä voisi kaataa valmiiksi pureskeltua ymmärrystä ja tietoa sisään (korvat se ei ole vaikka joskus luulee että näin olisi) jokainen vastaan ottaa informaatiota sillä tasolla mihin on valmis, jotkut eivät pysty vastaanottamaan lainkaan tai vaste tulee jopa vuosien viivellä aina ei silloinkaan.

Mietimme kuinka pahalta tuntuu seurata vierestä kun toisella ihmisellä on koko ajan paha olla  ja hakee koko ajan syytä jostain ulkopuolelta tajuamatta, että kaikki on kiinni omasta itsestä, Kyvystä kuunnella omaa sisintään ja toimia sen mukaan. Omaksi parhaakseen ei itsekkäästi, mutta itsenäisesti. 

Molemmilla meillä takana pitkä suhde ihmiseen, joka ei pysty elämään oman itsensä kautta vaan siitä huomiosta ja hyväksynnästä mitä saa ulkopuolelta (erilaisia riippuvuussuhteita siis.) Molemmat teimme ratkaisumme, koska totesimme ettei toisesta ehkäpä koskaan tulisi sitä puolisoa, jota tarvitsemme. Suhde ei voi perustua sille että koko ajan odottaa, että toinen muuttuu sellaiseksi jonka kanssa on hyvä elää saati siihen että alkaa odottaa toisen kuolevan.

Onnettoman ihmisen muotokuva: Toinen jalka menneessä ja toinen tulevaisuudessa jää tämä hetki kokematta, koska silloin koko ajan odottaa tai kaipaa jotain muuta todellisuutta missä sillä hetkellä elää.

Tämän vakavahkon muistelu osuuden jälkeen naurettiin itsemme kuoliaaksi ystäväni epätoivoisille yrityksille lopettaa erään lehden tilaus, lopulta kun se ei ollut onnistunut he olivat keksineet hyvän hyötykäytön sinänsä hyödyttömälle lehdelle. yöastian elikkä pissapotan kantena, ettei yöllä hapuillessa tökkää sormia nesteeseen... Vielä ystäväni muutettua toiseen kaupunkiin on lehti seurannut ystävällisen ex. naapurin tuomana perille......

Perus olotila on kuitenkin rauhallinen ja hyvä. On ollut aikaa olla epäsosiaalinen ja möllöttää kotona omissa oloissaan ajatuksineen ja sopivasti sosiaalisuutta jottei tuntisi oloaan erakoituneeksi.

Viikonloppu meni mukavasti lauantaina baariin. Sunnuntai aamu alko ku ystäväni herättyämme kysy "Lonkero?" siitä baariin ja päiväkännit, jotka venähti pitkälle aamu yön puolelle . Onneksi ei tarvinut yksin riehua  ja meillä vieläpä oli todella mukavaa. Sunnuntain päiväkännit kyllä silloin tällöin puolustaa paikkaansa.... Lopputulos kaikesta viikon lopun pää täys ja maanantaina aivan tyhjä .

No sit oliki taas tilaa uusille ajatuksille...  löysin äskettäin kirjan Jokapäiväinen zen ja olen sitä lueskellut. ja varmaan jotain ajatuksia siitäkin tänne laitan kunhan saan ne johonkin järjestykseen päässäni....

Muru poikkes pitkästä aikaa kylässä (edellispäivänä ja tänään itse asiassa) on stressaantunut eikä ihme, mutta valitettavasti jokaisen on "noissa asioissa" autettava itseään joten vaikka mitä tahtoisin voin vain yrittää tukea (mikä sana) ja odottaa mitä tuleman pitää. Yhtä kaikki oli mukavaa nähdä edellis kerrasta ku nähtiin oliki jo reilu viikko.

Systeri sano että tosa niiden naapuri palsta on ehkä tulossa myyntiin. Useempi hehtaari metsämaata ja kesämökki, myös peltoa. Se on erään vanhan yli 80 vuotiaan naisen omistuksessa, mutta otaksui että perikunta ja mummeli haluavat jossain vaiheessa myydä maat pois. Ehdotti että jos vaikka ostaisin....

No siitä se ajatus sitte lähti... Ois oikeestan ihan mukava ajatus ostaa se maa-alue ja rakentaa siihen pieni talviasuttava mökki ja alkaa elellä ihan melkeen omavaraistaloudessa. Metsästää ja kalastaa ja pitää kasvimaata tehä hanttihommia silloin tällöin ku huvittaa ja joku tarvii apua johonki. . Siinä ajatuksessa mieli lepää. Ehkäpä joku kaunis päivä .

Oli mukavaa tuulettaa ajatuksia samanhenkisen ihmisen kans. Istuttiin nokikkain ja juteltiin kaikki maailman mahdolliset parisuhteista maailmankatsomukseen. Todella keventävää pitkästä aikaa. Vertailla ajatuksia ja keskustella ja löytää niita kaikkia harmaan värisävyjä mustan ja valkoisen välistä. Jäi todella hyvä fiilis.

Loppu illasta päätettiin lähtä oikeen tanssimaan ja pitään hauskaa ikään kuin keskustelujen vastapainoksi. Siinä matkalla tanssiravintolaan tehtiin sen verran mutkaa että saateltiin aikakailla juovuksissa oleva nuori nainen taksiin kun pakkastakin oli yli 20 ja neidillä tuntu olevan koordinaatit hieman hukassa.

Mulla on tuo tanssitaito hieman hakusessa mutta onneksi ystäväni on mitä parhain tanssija joten hänen kanssaan tanssi käy kuin tanssi .

Kaiken lisäksi tuli soitettua äidille juoppo puhelu aamulla 4 jälkeen. Onneksi äiti otti huumorilla ja sano että kiva kun kaikki on hyvin ja teillä hauskaa. Hyvä äiti mulla oikeestaan ,

Ihmettelen vaan miksei asioita voi päässä ikään kuin valmistella sillälailla järkevään muotoon ja sit tuoda ne ulos sellaisina vaan tarvii ensin paukahtaa ja sit vasta alkaa miettiä mikä räjähdyksen taustalla oikestaan olikaan. No ainakin oma pää selkenee tosin toisen pään varmaan saa sekaisin ja ymmälleen varsinkin jos asia jää paukahduksen tasolle. Kaipa se on ihmiselämää ja toivottavasti asiat selviää ja selkiintyy ja myöskin selvitetään ja niin muodoin poistuvat päiväjärjestyksestä lopullisesti...

Ihanne olis jos ei päästäis kamaa kertyyn takaraivoon vaan osais aina kun joku ihmetyttää kysyä ja selvittää sen saman tien, mutta ei kai oltais ihmisiä jos se olis niin helppoa.

No onneksi eilen oli työpäivä ja sai ajatukset levätä työn merkeissä niinpä pää alkaa jäsentyyn ja olo helpottaan ja oma hyväntuulinen minä alkaa kurkistella verhon raosta.

Tänään ystävän luo syömään ja sit ulos vähän katteleen kaupunkia....

Joulupäivänä paikallinen kuppila avasi ovensa ja sinnehän sitä piti illansuussa lähtä katteleen tuttuja kun kokonaisen melkeen yhden päivän oli makaillu kirjaa lukien. Menin autolla "yhelle" tulin kävellen.... Siellä oli joku muukin kuin minä paikalla. Oli mukava ilta ku vaan muistais kaiken

Sit tapanina olinki luvannu lähtee yhen kaverin kans ulos ja suunnitelma toteutettiin menestyksellisesti. Seurauksena jatkot mun luona ja jatkoista seurauksena kylpyhuoneen siivous talkoo seuraavana päivänä. Pahoinvointi yllätti erään juhlijan ja viisas valinta löyly ämpäri....

Aamulla olikin mukava herätys kun puhelin soi ja soittoäänestä tunnistin pomon soittavan. Arvata saattaa--- en vastannut---- ekaan soittoon seuraavaan oli pakko vastata. Helpotus oli suuri kun työ onkin vasta uuden vuoden puolella.... Siitä sitten pikku hiljaa hereille ja autoa kylitä noutamaan....