Muutama päivä taas työnantajan järjestämää elämysmatkaa takana ja jonkin verran enemmän edessä. Päivät menee nopeaan ja työ on mukavaa. Illat on lyhyet kun päivät on pitkiä... Silti vaan odottaa kotimatkaa tosin se ajatus on tietty taka-alalla, mutta se on siellä.

Ihmiset täällä ovat uusia tuttavuuksia taas kerran. Sekä asiakkaan, että tällä kertaa myös oman yhtiön puolelta. Ku nää suomalaiset kädet kuulemma on niiiin kalliit että ei oo varaa ku yhteen pariin / työmaa. Loput kädet on alkanu tuleen halvemmista maista. No onpahan sitten minussakin ilmeisesti ainakin jotain arvokasta nimittäin ne kädet. Hieman arveluttaa mihin tällainen kehitys lopulta vie. Miten meille suomalaisille jatkossa riittää töitä.....  Toisaalta onhan siinä se puoli jos vaan itseäni ja omia tavoitteitani ajattelen, että matkapäivät todennäköisesti vähenee

Vaikkakin pidän työstäni niin silti olen hyvin vakavasti hakemassa jotain muuta. Päivät menee nopeaan.... Se on hyvä, että aika ei tuu pitkäksi, mutta hyvin varmasti olen alkanut ajatella, että elämässä on myös muuta kuin työnteko... Mitä muuta vois tehdä ja päivät menis nopeaan kuin työtä pitkiä päiviä.... Olen tullut tulokseen, että vaikka mitä ja se elämä ei ole kovin kaukana kotoa.