Hyvä päivä tai ei päivässä sinänsä mitään erikoista, aamulla toimistolle tekeen rästiin jääneitä raportteja ja kuun vaihteen pakolliset tuntilaput, että yhtiö tietäisi mistä palkkaa maksaa. Töitten jälkeen paikalliseen pubiin turiseen kaffekupin verran ja auttaan hakeen yhtä kaveria autonsa huollosta, keikka kotiin ja sit ystävän luo kylään,

Tämä kylä keikka teki taas päivästä normia mukavamman. Vaihdettiin ajatuksia ja nauraa räkätettiin hulluille ideoille, joita poikii sinänsä vakavista ja vähemmän vakavista asioista.

Ystäväni näytti exänsä tekemän videon heidän yhteisestä "erakkoelämästä" miten se alko mitä siitä seuras ja mihin se päätty ja siitä se sitte lähti menneiden kertaus.Ystäväni lähinnä tilitti videon herättämien muistojen valossa tuntojaan.

Alettiin miettiin että miksi ihmisen päässä ei vois olla sitä luukkua mistä voisi kaataa valmiiksi pureskeltua ymmärrystä ja tietoa sisään (korvat se ei ole vaikka joskus luulee että näin olisi) jokainen vastaan ottaa informaatiota sillä tasolla mihin on valmis, jotkut eivät pysty vastaanottamaan lainkaan tai vaste tulee jopa vuosien viivellä aina ei silloinkaan.

Mietimme kuinka pahalta tuntuu seurata vierestä kun toisella ihmisellä on koko ajan paha olla  ja hakee koko ajan syytä jostain ulkopuolelta tajuamatta, että kaikki on kiinni omasta itsestä, Kyvystä kuunnella omaa sisintään ja toimia sen mukaan. Omaksi parhaakseen ei itsekkäästi, mutta itsenäisesti. 

Molemmilla meillä takana pitkä suhde ihmiseen, joka ei pysty elämään oman itsensä kautta vaan siitä huomiosta ja hyväksynnästä mitä saa ulkopuolelta (erilaisia riippuvuussuhteita siis.) Molemmat teimme ratkaisumme, koska totesimme ettei toisesta ehkäpä koskaan tulisi sitä puolisoa, jota tarvitsemme. Suhde ei voi perustua sille että koko ajan odottaa, että toinen muuttuu sellaiseksi jonka kanssa on hyvä elää saati siihen että alkaa odottaa toisen kuolevan.

Onnettoman ihmisen muotokuva: Toinen jalka menneessä ja toinen tulevaisuudessa jää tämä hetki kokematta, koska silloin koko ajan odottaa tai kaipaa jotain muuta todellisuutta missä sillä hetkellä elää.

Tämän vakavahkon muistelu osuuden jälkeen naurettiin itsemme kuoliaaksi ystäväni epätoivoisille yrityksille lopettaa erään lehden tilaus, lopulta kun se ei ollut onnistunut he olivat keksineet hyvän hyötykäytön sinänsä hyödyttömälle lehdelle. yöastian elikkä pissapotan kantena, ettei yöllä hapuillessa tökkää sormia nesteeseen... Vielä ystäväni muutettua toiseen kaupunkiin on lehti seurannut ystävällisen ex. naapurin tuomana perille......