maanantai, 9. toukokuu 2011

Alku

Osallsituin eilen aurannäkemis kurssille . Oli mielenkiintoinen, tosin oma näkemiseni oli erittäin minimaalista, mutta pystyin kuitenkin tuntemaan energiat, vaiikka kuvia en juurikaan mieleen saanut.

Kurssin pitäjä "haki" meille henkioppaat. MInun oppaallani oli kuulemma valkea pieni kukka kädessä jonka hän halusi antaa minulle ja minulle tuli vahva tunne, että hän olisi minun pihani nurmikolla missä aamulla lähtiessäni näin pienen valkoisen kukan. Kun pyysin myöhemmin neuvoa oppaalta viesti oli yksiselitteinen "meditoi".

Mielenkiintoista taidan olla tietoisen matkani alussa... mihin se sitten johtaakaan

 

keskiviikko, 23. helmikuu 2011

Ajatuksia

Olen tässä pidempään jo miettinyt mikä saa ihmiset pysymään parisuhteissa, joissa voivat huonosti. Tähän mietiskelyyn ovat johtaneet osaltaan omakohtaiset kokemukset ja osaltaan ystävien parisuhteiden vierestä seuraaminen.  Mikä estää ihmisiä lähtemästä ja antamasta itselleen mahdollisuuden löytää paremmin sopivan puolison. Syitä tietetenkin on yhtä monta kuin ihmisiäkin, jokaisella hieman oma versionsa. Mutta jotenkin olen ajatellut että se koossa pitävä voima on aika usein valitettavasti pelko.

Pelätään elämän muutosta, pelätään jäädä yksin, pelätään mitä naapurit, ystävät ja tuttavat sanoo ja ajattelee, ei uskalleta tehdä itse omaa itseä koskevia päätöksiä vaan odotetaan toisen hyväksyntää- en sano etteikö asioista pidä keskustella, mutta jos mielipitetä on tasan 2 ja täysin eriävää niin mitä siiten? kuka ottaa vastuun???? Pelätään mitä lapset sanoo, pelätään että menetetään lapset. Mikä pahin syy pelätään että toinen tekee jotain itselleen jos tulee jätetyksi. Voiko tuollaisilla taustoilla kukaan voida hyvin? Voiko tuollaisissa suhteissa olla rakkautta vai onko se vain ihmissuhde riippuvuutta?

Pidemälle mietittynä kun eletään parisuhteessa jossa voidaan huonosti niin kuka siitä ottaa vastuun? Yleensä tietysti syytetään toista osapuolta huomaamatta että ollaan tilanteessa lopultakin täysin vapaaehtoisesti ainoastaan pelon sitomana. Siinä vaiheessa kun alkaa odottaa puolison muuttuvan joksikin muuksi mitä hän on taitaa alkaa lähtölaskenta. joko ollaan lähtökohtaisesti  liian erilaisia tai on kasvettu pitkän suhteen aikana eri suuntiin.

Eikö parisuhde pitäsisi olla suhde jossa arvostetaan ja kunnioitetaan toista ja ollaan tasa-vertaisia kumppaneita täydennetään toista ja tuetaan. Ei suhde jossa vuodesta toiseen odotetaan toisen muuttuvan joksikin mitä hän ei ole. Eikö silloin viedä molemmilta osapuolilta myöskin mahdollisuus löytää itselleen se "oikea" jonka kanssa on oikeasti hyvä elää ja olla?

Rakkaus ja ihmissuhde riippuvuus ....... Mikä on rakkautta ja mikä on riippuvuutta..... siinäpä pähkinä purtavaksi...... Nuo kaksi asiaa taitavat ihmisen mielessä valitettavasti sekaantua aika usein.....

http://www.youtube.com/watch?v=R8OOWcsFj0U

Löysin tämän Melissa Etheridgen kappaleen ja totesin sen hyvinkin sopivan tämän kirjoituksen jatkeeksi

http://www.youtube.com/watch?v=nOQJlWBU42Q

 

sunnuntai, 13. helmikuu 2011

Lainattua...

Lainaus kirjasta jokapäiväinen zen

Oppilas: Tuntuu siltä että käsitykset oikeasta ja väärästä voivat olla haitaksi

Joko: Taatusti! Koska ne ovat ajatuksia ja päässäni olevat ajatukset siitä mikä on oiken ja väärin, ovat yleensä tunteisiin perustuvia henkilökohtaisia näkemyksiäni ja estävät minua näkemästä itseäni ja toisia selvästi.

Joko: Parannuskeino? ei ole mitään parannuskeinoa, mutta sillä hetkellä kun otat elämän vastaan ja tulet yhdeksi sen kanssa, tajuat mitä se on, tiedät mitä tapahtuu. Silloin tuo tuuman kymmenys on poissa, ymmärrättekö? Koska ongelmaa ei ole. On vain minä itse. Eikä se silloin ole pelottavaa. Kun harjoitamme zazeniä kärsivällisesti tajuamme yleensä yhä paremmin, mitä tehdä. Se ei ole enää niin suuri arvoitus. Tiedämme, milloin meidän pitää muuttaa asioita ja milloin olla muuttamatta. Kuten sanonta kuuluu: saamme tyyneyttä hyväksyä asiat joita emme voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitä voimme ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

 

torstai, 10. helmikuu 2011

runo

 

Pimeydeltä älä kysy,
mitä mieltä se on auringosta.
Tieltä älä kysy,
minne sinun pitäisi mennä.
Kukalta älä kysy,
...milloin syksy tulee.
Sydämeltäsi kysy vain
vieläkö sitä huvittaisi.

-Tommy Taberman
 

"Minä rakastan mahdollisuutta katsoa elämääni taaksepäin

ja huomata,

että olen muuttunut.

 

Minua ei ole tuomittu

loputtomiin toistamaan itseäni.

 

Nykyisyyteni

on kasvanut menneisyydestäni.

 

Minä näen kirkkaasti

kuinka jokaisena hetkenäni

olen kietoutunut kehitykseen.

 

 

Avautuessani

olen osa maailman avautumista.

Elämäni on kuin spiraali,

joka kohoaa korkeuksiin,

ja siellä, missä se saavuttaa lakipisteensä

minä astun uuteen elämään."

 

-Ulrich Schaffer/Rakastan... ja maailma avautuu

torstai, 3. helmikuu 2011

menneisyyden varjot

Hyvä päivä tai ei päivässä sinänsä mitään erikoista, aamulla toimistolle tekeen rästiin jääneitä raportteja ja kuun vaihteen pakolliset tuntilaput, että yhtiö tietäisi mistä palkkaa maksaa. Töitten jälkeen paikalliseen pubiin turiseen kaffekupin verran ja auttaan hakeen yhtä kaveria autonsa huollosta, keikka kotiin ja sit ystävän luo kylään,

Tämä kylä keikka teki taas päivästä normia mukavamman. Vaihdettiin ajatuksia ja nauraa räkätettiin hulluille ideoille, joita poikii sinänsä vakavista ja vähemmän vakavista asioista.

Ystäväni näytti exänsä tekemän videon heidän yhteisestä "erakkoelämästä" miten se alko mitä siitä seuras ja mihin se päätty ja siitä se sitte lähti menneiden kertaus.Ystäväni lähinnä tilitti videon herättämien muistojen valossa tuntojaan.

Alettiin miettiin että miksi ihmisen päässä ei vois olla sitä luukkua mistä voisi kaataa valmiiksi pureskeltua ymmärrystä ja tietoa sisään (korvat se ei ole vaikka joskus luulee että näin olisi) jokainen vastaan ottaa informaatiota sillä tasolla mihin on valmis, jotkut eivät pysty vastaanottamaan lainkaan tai vaste tulee jopa vuosien viivellä aina ei silloinkaan.

Mietimme kuinka pahalta tuntuu seurata vierestä kun toisella ihmisellä on koko ajan paha olla  ja hakee koko ajan syytä jostain ulkopuolelta tajuamatta, että kaikki on kiinni omasta itsestä, Kyvystä kuunnella omaa sisintään ja toimia sen mukaan. Omaksi parhaakseen ei itsekkäästi, mutta itsenäisesti. 

Molemmilla meillä takana pitkä suhde ihmiseen, joka ei pysty elämään oman itsensä kautta vaan siitä huomiosta ja hyväksynnästä mitä saa ulkopuolelta (erilaisia riippuvuussuhteita siis.) Molemmat teimme ratkaisumme, koska totesimme ettei toisesta ehkäpä koskaan tulisi sitä puolisoa, jota tarvitsemme. Suhde ei voi perustua sille että koko ajan odottaa, että toinen muuttuu sellaiseksi jonka kanssa on hyvä elää saati siihen että alkaa odottaa toisen kuolevan.

Onnettoman ihmisen muotokuva: Toinen jalka menneessä ja toinen tulevaisuudessa jää tämä hetki kokematta, koska silloin koko ajan odottaa tai kaipaa jotain muuta todellisuutta missä sillä hetkellä elää.

Tämän vakavahkon muistelu osuuden jälkeen naurettiin itsemme kuoliaaksi ystäväni epätoivoisille yrityksille lopettaa erään lehden tilaus, lopulta kun se ei ollut onnistunut he olivat keksineet hyvän hyötykäytön sinänsä hyödyttömälle lehdelle. yöastian elikkä pissapotan kantena, ettei yöllä hapuillessa tökkää sormia nesteeseen... Vielä ystäväni muutettua toiseen kaupunkiin on lehti seurannut ystävällisen ex. naapurin tuomana perille......