Olen tässä pidempään jo miettinyt mikä saa ihmiset pysymään parisuhteissa, joissa voivat huonosti. Tähän mietiskelyyn ovat johtaneet osaltaan omakohtaiset kokemukset ja osaltaan ystävien parisuhteiden vierestä seuraaminen.  Mikä estää ihmisiä lähtemästä ja antamasta itselleen mahdollisuuden löytää paremmin sopivan puolison. Syitä tietetenkin on yhtä monta kuin ihmisiäkin, jokaisella hieman oma versionsa. Mutta jotenkin olen ajatellut että se koossa pitävä voima on aika usein valitettavasti pelko.

Pelätään elämän muutosta, pelätään jäädä yksin, pelätään mitä naapurit, ystävät ja tuttavat sanoo ja ajattelee, ei uskalleta tehdä itse omaa itseä koskevia päätöksiä vaan odotetaan toisen hyväksyntää- en sano etteikö asioista pidä keskustella, mutta jos mielipitetä on tasan 2 ja täysin eriävää niin mitä siiten? kuka ottaa vastuun???? Pelätään mitä lapset sanoo, pelätään että menetetään lapset. Mikä pahin syy pelätään että toinen tekee jotain itselleen jos tulee jätetyksi. Voiko tuollaisilla taustoilla kukaan voida hyvin? Voiko tuollaisissa suhteissa olla rakkautta vai onko se vain ihmissuhde riippuvuutta?

Pidemälle mietittynä kun eletään parisuhteessa jossa voidaan huonosti niin kuka siitä ottaa vastuun? Yleensä tietysti syytetään toista osapuolta huomaamatta että ollaan tilanteessa lopultakin täysin vapaaehtoisesti ainoastaan pelon sitomana. Siinä vaiheessa kun alkaa odottaa puolison muuttuvan joksikin muuksi mitä hän on taitaa alkaa lähtölaskenta. joko ollaan lähtökohtaisesti  liian erilaisia tai on kasvettu pitkän suhteen aikana eri suuntiin.

Eikö parisuhde pitäsisi olla suhde jossa arvostetaan ja kunnioitetaan toista ja ollaan tasa-vertaisia kumppaneita täydennetään toista ja tuetaan. Ei suhde jossa vuodesta toiseen odotetaan toisen muuttuvan joksikin mitä hän ei ole. Eikö silloin viedä molemmilta osapuolilta myöskin mahdollisuus löytää itselleen se "oikea" jonka kanssa on oikeasti hyvä elää ja olla?

Rakkaus ja ihmissuhde riippuvuus ....... Mikä on rakkautta ja mikä on riippuvuutta..... siinäpä pähkinä purtavaksi...... Nuo kaksi asiaa taitavat ihmisen mielessä valitettavasti sekaantua aika usein.....

Löysin tämän Melissa Etheridgen kappaleen ja totesin sen hyvinkin sopivan tämän kirjoituksen jatkeeksi